Tänään on trendikästä olla "kriittinen" kunhan vaan kohde on oikea. Ihmisten jaottelua ja luokittelua eri lokeroihin on aina käytetty vallan pönkittäjänä, mutta vasta ihmisten jaottelu "vääriin" ja "oikeisiin" mursi rajat kokonaisten kansojen orjuuttamiseksi ja tuhoamiseksi. Eurooppalaisen maan harjoittamasta orjuudesta on kulunut tuskin sataakaan vuotta, mutta rasismi on ja pysyy. Se on vain saanut uudet muodot ja "sivistyneemmän" ilmiasun.
Tänään rasismin kohde puetaan islamilaisiin vaatteisiin, ja ei toivottu maahanmuuttaja kuvataan yhä useammin pommi-iskua suunnittelevaksi islamistiksi. "Näitä tyyppejä sietää pelätä", kriitikot sanovat yhdessä suin. Miten me vastaamme - vai tyydymmekö vaikenemaan ja hyväksymme tilanteen? Meillä Vantaallakin maahanmuuttajiin ja heidän lapsiinsa kohdistuvat rasistiset purkaukset arkipäiväistyvät ja keskustelu maahanmuutosta ja sen "kielteisistä seurauksista" (islamin vaarasta, ongelmalähiöistä ja kulttuurien törmäyksestä jne. jne.) kovenee kokoo Suomessa.
Seuraavissa vaaleissa aihe tulee olemaan entistä keskeisemmin esillä, ja olemassaolevia usein piileviä ennakkoluuloja ja pelkoja tullaan vahvistamaan ja käyttämään häikäilemattömästi hyväksi. Jo nyt "maahanmuuttokriitikoiden" hegemonia välittyy väistämättä ympäristöömme ja asenteisiimme.
Maahanmuutosta on keskusteltava, mutta annammeko rasismin, pelkojen ja ennakkoluulojen määrittää keskustelun sisällön? Mikä voisi olla meidän vaihtoehtomme? Mitä sanottavaa meillä on tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista, ja miten me voimme toimia näiden asioiden puolesta?
Nyt on vakavan keskustelun ja pohdinnan paikka rasismin haastamiseksi. Rasismi on haastettava kouluissa, yleisötilaisuuksissa, mediassa, kotona ja ennen kaikkea lähiöissä. Meillä on siihen kaikki edellytykset, järjestöissämme ja yhteistyökumppaneina on paljon eri aloilla toimivia osaavia ihmisiä. Nyt tuo tietotaito tulisi yhdistää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti